maanantai 17. joulukuuta 2012

Julie Parsons, Tiimalasi

Luulin lainanneeni dekkarin, mutta tämä olikin jotain aivan muuta, lähinnä psykologinen thrilleri. En oikeastaan olisi halunnut edes lukea sitä, niin ahdistavalta se tuntui alusta asti, mutta jäin koukkuun ja pakko oli lukea kaikki, jokaikinen sivu!

Päähenkilönä on vanha kartanonrouva Lydia Beauchamp, jonka välit tyttäreen Graceen ovat menneet poikki jo vuosikymmeniä sitten. Kartanoon ilmestyy eräänä päivänä juuri vankilasta vapautunut Adam, joka enemmän tai vähemmän väkisin tunkeutuu Lydian elämään. Lydia on täysin pahaa-aavistamaton ja lähettää Adamin etsimään tytärtään vuosien jälkeen. Totuus Adamista paljastuu pikkuhiljaa, mutta sitten on jo liian myöhäistä.

Hurjaa luettavaa, mutta suosittelen kaikesta huolimatta.

Leena Lehtolainen, Paholaisen pennut

Leena Lehtolaisen uutuus on tuttua kamaa. Helppoa ja mielenkiintoista luettavaa. Aiemista kirjoista tuttu henkivartija Hilja Ilveskero on saanut uuden työtehtävän rikkaan liikemiehen venäläisen naisystävän henkivartijana. Naisen isä on venäläinen roisto liikemies, jonka kanssa Hilja on joutunut tekemisiin jo aiemminkin.

Vanha rakkaus David Stahl palaa kuvioihin ja hänen kanssaan Hilja joutuu sotketuksi taas kerran enemmän tai vähemmän vaarallisiin tilanteisiin. Kehen voi luottaa, kehen ei, sitä Hilja miettii samalla kun murehtii mielenvikaisen isänsä vapautumista vankilasairaalasta. Oma huoli on myös pikkusisko Vanamosta, jota Hilja haluaa suojella isältään.

Kirja on ihan ok, mutta ei mitenkään sykäyttävä ja erityinen. Mukava ja helppo lukukokemus, perus Leena Lehtolainen.

maanantai 10. joulukuuta 2012

Roslund & Hellström, Kolme sekuntia

Uusi ruotsalainen kirjailijakaksikko dekkaririntamalla koukutti minut kertaheitolla. Aiheena on poliisimaailmaan kytkeytyvät soluttautujakuviot. Paula eli Piet Hoffmann on entinen vankilakundi, joka on napattu poliisien joukkoihin heti tuomion päätyttyä. Paulan tehtävänä on ollut soluttautua Puolalaiseen huumekartelliin, joka levittäytyy myös Ruotsin vankiloihin. Tehtävä on haastava ja vaarallinenkin. Paljastumisen uhka leijuu päällä koko ajan. Samaan aikaan Piet elää normaalia perheenisän ja aviomiehen elämää vaimon ja kahden pienen lapsen kanssa. Se on se elämä, mistä Piet ei halua luopua, mitä hän ei halua riskeerata mistään hinnasta.

Piet määrätään hoitamaan tehtäväänsä vankilasta käsin, jolloin hän joutuu paljastamaan kaksoiselämänsä vaimolleen ja varmistamaan, että perhe selviää, jos hänelle tapahtuu jotain. Vankilassa eteen tulee heti isoja ongelmia, joista selviäminen ei olekaan itsestään selvää, vaikka Piet onkin periaatteessa hyvien puolella. Hän on myös uhka ylemälle tasolle, hän tietää liikaa. Miten hän tilanteesta selviää, miten selviää kokenut rikospoliisi Ewert Grens, joka pääsee Pietin jäljille? Siitä muodostuu tämän kirjan ydinkysymys, joka kantaa kirjan loppuun saakka.

Äärimmäisen mielenkiintoinen ja erilainen kirja. Etsin varmasti muutkin tämän kirjailijakaksikon kirjat luettavaksi. 

maanantai 3. joulukuuta 2012

James Patterson, Paha Mary

Pitkästä aikaa sain käsiini suht uuden Pattersonin. Kirjassa seikkailee tuttu FBI-agentti Alex Cross, joka kesken perheloman joutuu vedetyksi elokuvamaailmaa järisyttäviin murhiin. Kuuluisia naisia, joilla on lapsia, murhataan yksi toisensa perään. Murhaaja käyttää itsestään nimeä Mary Smith ja lähettelee poliisin kiusaksi sähköposteja, joissa selvittää murhien tapahtumia yksityiskohtaisesti. Poliisi on epätoivoinen ja pidättää jo yhden Maryn, mutta onko hän se oikea? Omien perhekuvioittensa kanssa tuskaileva Cross heittäytyy juttuun täysillä ja saa kuin saakin lopulta monien mutkien kautta selville, kuka itse asiassa on Mary Smith, Paha Mary.

Mukavaa, suht rentoa luettavaa. Sopii juuri tähän saumaan, kun ei oikeastaan jaksa niin kovin paljon stressata omia aivosolujaan lukemisessa. 

Sofi Oksanen, Kun kyyhkyset katosivat

Vähän epäilevin aatoksin otin tämän kirjan käteeni. Puhdistus oli ihan hyvä lukukokemus. Ei kuitenkaan minulle mikään järisyttävä. Tätä toista Oksasta katselin jo valmiiksi vähän karsaasti. Käykö tässä niin, että on päätetty, että tämäkin on hyvä kirja, oli  se sitten millainen hyvänsä?

Kirjan alku on sekava. Kesti tosi pitkään, ennen kuin sain kiinni henkilöistä ja varsinaisesta juonesta tai oikeastaan juonista, joita kirjassa kulkee ristiin rastiin. Yhteen juonenpäät kootaan vasta aivan lopussa. Luin kirjan alkua vähän tuskaisestikin moneen kertaan, että ymmärtäisin, mikä on kirjan pointti. Vasta puolen välin paikkeilla se aukeni ja ymmärsin lopulta kirjan henkilökemiat ja koko kuvion. Loppujen lopuksi juoni oli ihan kelvollinen ja mielenkiintoinenkin.

Kirja keskittyy Viroon v. 1941-1966 ja siellä erityisesti saksalaisten osallisuuteen virolaisten elämässä. Kirja ei etene kronologisesti, vaan lukijan täytyy olla skarppina ja seurata lukujen "postimerkkejä", että pysyy jyvällä missä vuodessa milloinkin mennään.

Keskeisinä hahmoina kulkevat Edgar ja Juudit. Aviopari, joka ei sitä kuitenkaan sanan varsinaisessa merkityksessä ole. Kaksi ihmistä, jotka itse asiassa eivät edes pidä toisistaan, joiden ei olisi koskaan pitänyt avioitua. Heidän elämänsä kulkevat omia polkujaan, jotka välillä eroavat ja välillä yhtyvät. Tähän kuvioon sotkeutuvat myös Juuditin ystävä Rosalie ja hänen sulhasensa Roland. Rosalien kuolema on tärkeässä osassa ja siihen liittyvä juonenkäänne selviää vasta ihan lopussa. Myöskin aivan alun merkitys tulee selville vasta kun on kirjan lukenut loppuun.

Niin, mitähän sanoisin... Erikoinen lukukokemus, todellakin. Harvoin joudun lukemaan kirjan eri kohtia näin moneen kertaan. Palaamaan takaisin ja taas jatkamaan eteenpäin. Itse asiassa tällä kertaa minun lukemiseni loppui siihen, että luin alun vielä uudestaan. Jos vertaa tätä kirjaa Puhdistukseen, niin ei tämä yllä lähellekään sitä tasoa, mutta se on vain minun mielipiteeni. Joku toinen voi olla aivan toista mieltä.