Annika Sjögren, Kuin hiipuva hiillos

Sjögren jatkaa samaa linjaa kuin esikoisteoksensa kanssa. Päähenkilöt liittyvät kouluun tavalla tai toisella ja tunnelma on ahdistavankin tuskainen. Opettaja Sonja on työssään hyvinkin arvostettu, mutta kotirooli on jotain aivan muuta. Kotona Sonja pahoinpitelee miestänsä Staffania, joka ei osaa pysäyttää Sonjan lyöntejä, vaan ottaa ne kärsivänä vastaan, eikä tietenkään kerro asiasta kenellekään. Onhan toki hävettävää ja noloa joutua vaimonsa pahoinpitelemäksi.

Staffan on opiskellut hänkin opettajaksi, historian opettajaksi, mutta vaihtanut työnsä koulun vahtimestarin hommiin todettuaan nuorten kanssa työskentelyn mahdottomaksi. Hän kirjoittaa omaa päiväkirjaansa, johon kokoaa Sonjan tekemät hirveydet ja samalla omat toiveensa siitä, että Sonja kuolisi. Yllättäen Staffanin toive toteutuu ja Sonja puukotetaan kuoliaaksi koulun vanhempainillan jälkeen.  Tästä olisi pitänyt alkaa Staffanin uusi ihana elämä ilman Sonja pahoinpitelyjä, mutta asiat kääntyvät aivan päälaelleen ja hän ahdistuu entisestään.

Oma hämmennyksensä tähän sotkuun tuovat Staffanin ja Sonjan tytär Anna 6-vuotiaan poikansa Viktorin kanssa sekä Sonjan koulun miestennielijä kouluavustaja Rosmarie, joka iskee kyntensä Staffaniin isojen perintöjen toivossa.  Staffania epäillään Sonjan murhasta, mutta todellisuudessa hänen omatuntoansa painaa aivan toinen kuolema, joka monien käänteiden kautta selviää.

Kirja piti minut tosi tiukassa psykologisessa otteessa loppuun saakka. Oikein hyvä lukukokemus tämäkin.

Annika Sjögren, Ei liikahda lehtikään

Annika Sjögren on minulle uusi kirjailijatuttavuus. Yllätys yllätys hänkin ruotsalainen kuten niin monet muut suosikkikirjailijani. Hän on ammatiltaan alakoulun opettaja ja kirjoittaa dekkareita koulumaailmasta. Ehkäpä juuri siksi, itsekin opettaja kun olen, poimin juuri tämän kirjan luettavaksi.

Kirjassa pureudutaan aina niin ajankohtaiseen koulukiusaamisteemaan. Tällä kertaa 5.- luokkalainen kiusaaja, Sandra, joutuukin kärsimään. Hän katoaa ja häntä etsittäessä joutuvat suurennuslasin alle  hänen halveksimansa opettaja Carin sekä kiusaamisen kohde Eva. Pakkaa sekoittaa myös omalla tavallaan eläkeläinen Vera, joka on aikoinaan itse joutunut koulukiusaamisen uhriksi ja on nyt omasta ikkunastaan seurannut Evan kiusaamista osaamatta siihen kuitenkaan puuttua mitenkään. Veran poika Lars joutuu myös sekoitetuksi Sandran tragediaan. Oman lisänsä tarinaan tuo Sandran äidin Lenan kipeä suhde isäpuoleen Jörgeniin.

Kirja etenee mielenkiintoisella tavalla. Tarinaa katsellaan Evan, Veran, Larsin, Jörgenin ja Carinin näkökulmasta. Loppuun asti yritin kuumeisesti miettiä oikeaa ratkaisua, kuka on tehnyt ja mitä ja miksi, arvaamatta kuitenkaan. Lukukokemus oli ehkä hiukan ahdistava, koska aihe oli niin lähellä omaa elämää. Kannatti kuitenkin lukea ja taidanpa tarttua seuraavaan Sjögreniin samantien.

Ilkka Remes, Ylösnousemus

Tätä kirjaa olen odottanut koko syksyn. Remeksen kirjoissa vain on sitä jotain, mikä nappaa mukaansa niin tiukasti, että kaikki muut asiat täytyy jättää sivuun ja istua kirjan kanssa niin kauan, että se on luettu. Tämäkin Remes oli hyvä, mutta ehkä kuitenkin pienoinen pettymys. Eli ei niin hyvä kuin odotin.

Kirjan keskushenkilöt ovat tutkija Salla Määttä, hänen kuolleeksi luulemansa aviomies, insinööri ja sukeltaja Harri Korte ja heidän yhteinen aikuinen tytär Taru. Tarina kiertyy tämän perheen ympärille, kun tytär Taru kidnapataan ja isä Harri joutuu "nousemaan kuolleista" pelastamaan tytärtään. Sekä Salla että Harri joutuvat monenmoisiin koetoksiin, ennen kuin tytär on pelastettu. Jotenkin tuntui, että Remes oli luonut kirjaansa ihan yli-ihmisiä sankareiksi. Ei jotenkin tunnu kovin luontevalta, että yksi päähenkilöistä selviää useammasta ampumavälikohtauksesta, venäläisistä vankiloista, uponneesta sukellusveneesta, suomalaisten, venäläisten ja jenkkien kynsistä. Toinen taas joutuu puukotetuksi, moneen kertaan takaa-ajetuksi ja lopulta uppoaa autolla mereen. Tapahtumia on vähän liikaa, vähemmälläkin olisi saatu jännitystä aikaiseksi. Sen lisäksi minua häiritsi, että satelliitti- ja sukellusvenetietoutta oli ympätty kirjaan niin paljon. Ainakaan minä ihan tavallisena lukijana en saanut niistä mitään irti. En myöskään oikein ymmärtänyt, miten samat poliisihahmot olivat välillä hyvien ja välillä pahojen puolella. Edelleenkään en ole varma, oliko kirjassa pahoja poliiseja vai olivatko kaikki kuitenkin loppujen lopuksi hyviä.

Kaiken kaikkiaan kirjasta jäi minulle aika sekava kuva. Päähenkilöt ja tarina sinänsä olivat hyviä, mutta tällä kertaa kaikkea ylimääräistä ja minun mielestä aivan turhaa oli sullottu kirjaan liikaa. Toivottavasti seuraava Remes on vähän rauhallisempi vauhdiltaan.

Tero Somppi, Särkyvää

Olen tämän syksyn ja viime kesän aikana tutustunut Tero Sompin kirjoihin ja lukenut kaikki, mitä tähän mennessä on ilmestynyt. Jos pitää Remeksen ja Soininvaaran kirjoista, todennäköisesti tykästyy myös Sompin kirjoihin.

Särkyvää on kirjoista uusin. Siinä kohdataan taas jo aikaisemmista kirjoista tutuksi tullut rikospoliisi Mikko Vuori, jonka oma elämä on enemmän tai vähemmän sekaisin. Aikaisemmissa kirjoissa Mikon työn vuoksi loukkaantunut Nina-vaimo on saanut tarpeekseen ja lähtenyt Jenna-tyttären kanssa ja jättänyt Mikon selvittelemään päätänsä yksin. Mikkoa kalvaa syyllisyys siitä, mitä Ninalle tapahtui ja sitä hän hukuttaa pulloon ja ajautuu alkoholismin partaalle.

Samalla kun oma elämä menee alamäkeä, Mikko törmää tätinsä kautta omituseen katoamistapaukseen. Varakkaan liikemiehen vaimo on mystisesti kadonnut jälkiä jättämättä. Pikkuhiljaa juttu etenee siihen pisteeseen, että liikemiestä syytetään vaimonsa murhasta, vaikka ruumista ei olekaan löytynyt.

Kirjailija on koukuttanut jo aikaisemmissa kirjoissaan ainakin minut Mikko Vuoren elämäntarinaan oikein kunnolla. Välillä tuntui, että luin enemmänkin Mikon tarinaa kuin varsinaista rikostarinaa, mutta haitanneeko tuo ollenkaan. Sujuvasti ja mielenkiintoisesti etenevät molemmat ja mielenkiinto säilyy ihan loppuun saakka. Luin paksun kirjan parissa päivässä, ahmimalla, eli hyvä oli! Innolla odotan seuraavaa Sompin kirjaa.